Koivut (Betula)

Pääasiassa pohjoisella pallonpuoliskolla esiintyvä koivujen suku käsittää yli 40 puu- ja pensaslajia, joista Suomessa kasvaa kolme: raudus-, hies- ja vaivaiskoivu. Tunturikoivu on hieskoivun alalaji. Koivu on pioneerilaji, eli koivut leviävät metsäaukoille ensimmäisenä. Ne tarvitsevat runsaasti valoa, mutta kestävät hyvin hallaa ja pakkasta. Ne tuottavat runsaan siemensadon ja pystyvät lisääntymään myös juurivesoista. Koivun juuristo ja helposti hajoava lehtikarike parantavat maaperää.

• Rauduskoivun (Betula pendula) erottaa hieskoivusta kulmikkaan kaksoissahalaitaisen lehden perusteella. Rauduskoivu voi saavuttaa yli 30 metrin pituuden. Etelä-Suomessa sen biologinen ikä on 120–140 vuotta. Maan on oltava ravinteikasta ja ilmavaa sekä pohjaveden virtaavaa. Raudus on koivuistamme taloudellisesti tärkein ja laadukkain. Visakoivu on ilmeisesti ilmeisesti viruksen tai mutaation aiheuttama rauduskoivun muunnos, jota käytetään erityisesti puusepänteollisuuden raaka-aineena kauniin ulkonäkönsä vuoksi.
• Hieskoivu (Betula pubescens) on levinnyt koko maahan. Hyvissä olosuhteissa hieskoivu saavuttaa 22–27 metrin pituuden ja 35–40 sentin paksuuden. Hieskoivu on lyhytikäinen; puun rappeutuminen alkaa jo 40–60 vuoden iässä ja se saavuttaa harvoin 100 vuoden iän. Hieskoivu viihtyy kosteilla kasvupaikoilla ja menestyy tiiviimmillä maapohjilla kuin muut puut. Hieskoivulla on rauduskoivua pyöreämpi ja hienohampaisempi lehti. Lapissa sen alalaji tunturikoivu muodostaa tuntureilla koivuvyöhykkeen.