Pohjois-Suomen puulajit

Pohjois-Suomessa kasvaa yhdeksän luonnonvaraista puulajia. Eri puulajeilla on erilaiset vaatimukset kasvupaikan ja ilmaston suhteen. Kaikki puulajit eivät ehdi pohjoisen lyhyen kasvukauden aikana jatkaa sukua. Etelästä pohjoiseen ja korkeammalle merenpinnasta mentäessä lakkaa ensin menestymästä kuusi, sitten mänty ja lopulta koivukin.

Taloudellisesti arvokkaina puulajeina pidetään tavallisesti mäntyä, kuusta ja koivua. Puuston tilavuudesta Suomessa noin 47 % on mäntyä, 34 % kuusta ja 19 % lehtipuita. Eri puulajien kirjo metsässä on tärkeää luonnon monimuotoisuudelle, sillä moni hyönteislaji viihtyy vain tietyllä puulajilla.

Kokeile ja katsele. Opi tuntemaan Pohjois-Suomen puulajit!

Mänty (Pinus Sylvestris)

Mänty kuuluu suureen havupuusukuun, johon kuuluu kaikkiaan 80 puulajia. Mänty on katajan jälkeen toiseksi laajimmalle levinnyt havupuusuku. Männyn luontainen levinneisyysalue on Eurooppa ja Pohjois-Aasia. Suomessa kasvaa vain tämä yksi mäntylaji, jonka nimen voisi kääntää metsämännyksi. Mänty on nälkätaituri, joka on pystynyt valtaamaan Suomen lähes kokonaan. Vain pohjoisimman Lapista tuntureilla mänty ei menesty. Suomessa mänty muodostaa havumetsärajan Enontekiön ja Inarinjärven pohjoispuolelle.

Hyvillä kasvupaikoilla mänty saavuttaa parhaimmillaan 30–50 metrin pituuden. Männyn ikääntyessä sen pituuskasvu hidastuu ja puusta tulee tasalatvainen eli lakkapäinen. Mänty elää tavallisesti 250–350 vuotta, mutta voi erityisesti Lapissa saavuttaa jopa 600–800 vuoden iän. Mänty tarvitsee paljon valoa, joten muut puulajit valtaavat siltä tilan parhailla kasvupaikoilla.

Kuusi (Picea abies)

Picea-suvussa on noin 40 lajia, joiden luontainen levinneisyysalue ulottuu Skandinaviasta Tyynenmeren rannikolle. Se on yleinen myös Keski-Euroopan vuoristoissa. Kuusi viihtyy parhaiten ravinteikkailla ja kosteilla kasvupaikoilla.

Suomessa kuusen pohjoinen esiintymisraja kulkee hieman alempana kuin männyn.

Kuusen taimi kasvaa hitaasti. Parhaimmillaan pituuskasvu on 25–50 ja tilavuuskasvu 60–70 vuoden iässä. Kuusen biologinen ikä on 250–400 vuotta. Hyvillä kasvupaikoilla kuusi saavuttaa yli 40 metrin pituuden.

Koivut (Betula)

Pääasiassa pohjoisella pallonpuoliskolla esiintyvä koivujen suku käsittää yli 40 puu- ja pensaslajia, Suomessa kasvaa kolme koivulajia: raudus-, hies- ja vaivaiskoivu. Joskus erotetaan omaksi lajikseen myös tunturikoivu, joka on hieskoivun alalaji. Koivut leviävät metsäaukoille ensimmäisenä, ne ovat pioneeripuita. Niille on tyypillistä runsas valon tarve, hyvä hallan ja pakkasen kestävyys, runsas siemensato sekä kyky lisääntyä vesoista. Koivun juuristo ja helposti hajoavat karikkeet parantavat maaperää.

• Rauduskoivun (Betula pendula) erottaa hieskoivusta kulmikkaan kaksoissahalaitaisen lehden perusteella. Vanhemmiten kuori puun tyviosasta käy paksuksi, rosoiseksi ja tummanharmaaksi. Rauduskoivu kasvaa nuorena nopeasti, jopa metrin vuodessa. Tilavuuskasvu on suurimmillaan 35–45 vuoden iässä. Rauduskoivu voi saavuttaa yli 30 metrin pituuden. Etelä-Suomessa sen biologinen ikä on 120–140 vuotta. Maan on oltava ravinteikasta ja ilmavaa sekä pohjaveden virtaavaa. Raudus on koivuistamme taloudellisesti tärkein ja laadukkain. Rauduskoivun muunnosta visakoivua käytetään erityisesti puusepänteollisuuden raaka-aineena.
• Hieskoivu (Betula pubescens) on levinnyt koko maahan. Yleisin se on Lapissa, jossa sen alalaji tunturikoivu muodostaa koivuvyöhykkeen tuntureilla. Hyvissä olosuhteissa hieskoivu saavuttaa 22–27 metrin pituuden ja 35–40 sentin paksuuden. Hieskoivu on lyhytikäinen; puun rappeutuminen alkaa jo 40–60 vuoden iässä ja se saavuttaa harvoin 100 vuoden iän. Hieskoivu viihtyy kosteilla kasvupaikoilla ja menestyy tiiviimmillä maapohjilla kuin muut puut. Hieskoivun puuaine kelpaa teollisuudelle, kunhan koko- ja laatuvaatimukset täyttyvät.

Kataja (Juniperus communis)

Kataja on maapallon laajimmin kuin esiintyvä havupuu. Suomessa kataja esiintyy yleensä pensasmaisena. Koko maassa kataja viihtyy lähes kaikilla kasvupaikoilla. Yleisin kataja on vanhan asutuksen liepeillä, avoimilla ja aurinkoisilla paikoilla. Kataja on hidaskasvuinen ja pitkäikäinen. Vanhimmat kotimaiset katajat ovat yli 1000-vuotiaita. Katajan siemenet ovat marjamaisissa kävyissä, katajanmarjoissa. Kataja voi lisääntyä myös kasvullisesti, kun kaarevat oksat taipuvat maahan ja juurtuvat. Katajanmarjoja käytetään lääkkeenä ja mausteena.

Haapa (Populus tremula)

Haapaa esiintyy koko maassa. Haapa vaati runsaasti valoa ja hyvän, ravinteikkaan kasvupaikan varttuakseen puuksi. Parhaimmillaan se kasvattaa suoran, korkealle oksattoman rungon. Viljavalla paikalla haapa kasvaa nopeasti ja saavuttaa yli 30 metrin pituuden. Haapa elää yli 100-vuotiaaksi, mutta se saa helposti lahovian. Puhtaat haavikot ovat harvinaisia. Yleensä haapa esiintyy sekapuuna kuusen kanssa. Haapa rikastuttaa metsäluontoa, sillä moni eliölaji viihtyy haavan lähistöllä. Haapa sopii sekä puusepänteollisuuden raaka-aineeksi että mekaanisen ja kemiallisen massan valmistukseen. Perinteisin käyttö on saunan lauteet.

Harmaaleppä (Alnus incana)

Harmaaleppä on monien mielestä puustomme ”rikkakasvi”. Sillä on runsaasti pieniä siemeniä, joiden avulla se on levittäytynyt koko maahan pohjoista Lappia myöten. Se on pioneerilaji, joka kasvaa parhaiten valoisassa ympäristössä. Harmaaleppä on lyhytikäinen, joka kasvaa nuorena hyvin nopeasti, mutta voi saavuttaa vain 50–60 vuoden iän.

Pihlaja (Sorbus aucuparia)

Pihlaja on sitkeä puulaji ja yleinen koko maassa. Pohjois-Suomessa tavataan alalaji pohjanpihlaja. Pihlaja kasvaa aukeilla vesakkona ja metsiköiden alikasvoksena. Pihlajat koristavat usein pihoja ja kukkien voimakas, makeanimelä tuoksu kuuluu alkukesään. Pihlaja menestyy valoisilla paikoilla, hyvällä maapohjalla. Pihlajan taimet kasvavat nopeasti ja puu voi kasvaa noin 4-5 metrin korkuiseksi. Pihlaja haaroittuu helposti yleensä monen ohuen rungon muodostamaksi puupensaaksi. Suurimmat yksittäiset pihlajat voivat olla jopa 19 metrin korkuisia ja tyvestä 70-senttisiä.

Hirvi käyttää pihlajaa ravinnoksi. Puusepän materiaalina pihlajan arvo on nousussa. Pihlajanmarjoja kerätään talteen esim. hilloja ja mehuja varten.

Tuomi (Prunus padus)

Tuomi kasvaa lähes koko maassa. Puu on yleinen vesistöjen äärellä, metsien reunoissa, pellon pientareella ja teiden varsilla. Tuomi kukkii alkukesällä ja sen valkoisissa kukinnoissa on voimakas tuoksu. Tuomen lehdissä ja kuoressa on kitkerää amygdaliiniksi kutsuttua ainetta jota on myös karvasmantelissa. Siksi eläimet yleensä jättävät tuomen ravintokasvina rauhaan. Tuomi kasvaa 60–80 vuoden aikana yleensä pensasmaisena jopa 15-metriseksi. Tuomi lisää metsän monimuotoisuutta ja maaperän humusta syksyisin lehdillään.

Tuomenkehrääjäkoin toukat voivat syödä puut lehdettömiksi ja verhota ne harmaaseen seittiin. Yleensä tuomi selviytyy tuhosta ja kasvattaa pian uudet lehdet.

Raita (Salix caprea)

Raita on puumaiseksi kasvava pajulaji. Pajuksi sen tunnistaa varhain keväällä kukinnan aikana pajunkissoista. Raitaa esiintyy yksittäisinä puina lähes koko maassa, yleensä ravinteikkailla ja valoisilla paikoilla. Useimmiten se on pensasmainen, mutta voi kasvattaa parhaimmillaan yli 20-metriin yltävän rungon. Raidan sydänpuu on eriväristä kuin pintapuu. Raita on erittäin nopeakasvuinen. Raitaa käytetään pieniä määriä puusepänteollisuudessa, esimerkiksi punertava juuripahka on haluttua materiaalia.